KOIRAN STRESSI

Johdanto

Stressin historia on ollut vaiheikas, sen merkitys on muuttunut tutkimusten edetessä. Stressi tarkoitti 1300-luvulla vaikeuksia, vastoinkäymisiä, ahdinkoa tai koettelelusta (Vartiovaara). Lääketieteessä stressi-nimitystä alettiin käyttämään 1600-luvulla. Ilmiön tutkimusten jatkuessa huomattiin, että kaikki stressi ei olekaan haitallista.

Amerikkalainen fysiologi Walter Cannon kiinnitti 1900-luvun alkupuolella huomiota erilaisten emootioiden, eli tunnetilojen vaikutuksiin elävässä organismissam joita edustivat koe-eläimet. Hän sanoi stressin olevan homeostaasin eli elimistön tasapainotilan järkkymistä. Tasapainotilan järkkymiseen organismi reagoi muutokseen tavalla, joka yrittää palauttaa asiat ennalleen. Cannonin perua on myös käsite "fight-or-flight" eli "taistele-tai-pakene". Jos eliö, siis myös ihminen, joutuu mahdottoman uhan eteen ja on vaarassa tuhoutua, on sillä käytössä vain nuo kaksi vaihtoehtoa, joista sen on pakko valita jompikumpi. (Vartiovaara)

Eräässä kokeessa Cannon tutki kissojen pelkoreaktiota koirien ollessa niiden lähellä. Hän osoitti, että "taistele tai pakene"-reaktioon kuului lisämunuaisten ydinosan erittämän adrenaliini-hormonin vapautuminen verenkiertoon. Cannon todisti väitteensä pitävyyden ruiskuttamalla levossa olevaan kissaan adrenaliinia. Silloin sen sydämen ja keuhkojen toiminta nopeutuivat selvästi ja sydänlihakseen kuten muihinkin lihaksiin virtasi normaalia enemmän verta. Lisäksi kissan turkki nousi pörrölle, sen silmäterät laahenivat ja veren sokeripitoisuus kohosi. Näin oli aikaansaatu kemiallisella välittäjäaineella, tässä tapauksessa adrenaliinilla, täsmälleen samat ilmiöt joita syntyy kun kissa elävässä elämässä kohtaa koiran. Koe osoitti, että voimakas emootio, joka tässä esimerkissä oli pelko, aikaansaa elimistössä hyvin mittavia muutoksia. Muutokset todistivat, että eläimen ja ihmisenkin psyyken ja fyysisen puolen välillä on kiistaton ja toimiva yhteys. (Vartiovaara)

Hans Selye kiinnitti huomiotaan ilmiöön, jossa ihminen on vain "yleisesti sairas". Hän nimitti tätä ilmiötä "general adaptation syndromeksi" eli GAS:ksi. GAS:ia pidetään nykyisin paljolti samana asiana kuin pahaa stressiä, eli distressiä, siis elimistön yleisreaktiona jollekin haitalliselle stressorille. Selye painotti, ettei stressi ole mikään tietty ja ainutkertainen ympäristön aiheuttama ulkoinen stressitekijä vaan hyvin yleinen ja normaali fysiologisten reaktioiden sarja, jonka jokin uhkaavaksi koettu asia laukaisee. (Vartiovaara)

Eläinkokeissa Selye oli huomannut, että koe-eläimet reagoivat vakiotavalla hyvin erilaisiin tekijöihin, kuten tulehdukseen, myrkytykseen, traumaan, hermoton ylirasitukseen, kuumuuteen ja kylmyyteen, lihaksiston väsymiseen ja röntgensäteisiin. Niiden ainoa yhteinen tekijä oli, että ne aiheuttivat stressireaktion kyseisissä organismeissa. (Vartiovaara)

Hän esitti paljon huomiota saaneen väitteen, ettei stressi itsessään ole haitallista vaan sitä on nimenomaan distressi. Hän päätteli, että epäonnistuminen yrityksessä selviytyä jostakin stressorista -mikä voi olla mikä tahansa ärsyke- voi myöhemmin johtaa " sopeutumis- eli adaptaatiosairauksiin", kuten ruuansulatuskanavan haavaumiin tai kohonneeseen veranpaineeseen. (Vartiovaara)

Stressi voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: eustressiin, neustressiin ja distressiin.

Eustressi

Eustressi on "hyvää stressiä" se koetaan motivoivana ja innostavana. Koirien kohdalla eustressi vaikuttaa koiran motivaatioon suoriutua vaikkapa tottelevaisuusharjoittelusta. Koira on innostunut ja työskentelee tehokkaasti, stressi on hyvää stressiä silloin, kun koira pysyy motivoituneena ja sen käytöksen seuraukset ovat sille mieluisia. Myös uusien asioiden opettaminen on stressaavaa, mutta käytettävästä koulutusmenetelmästä riippuen stressi voi olla hyvää eustressiä tai haitallista distressiä.

Vaikka eustressi on hyvää ja tarkoituksenukaista, se tekee yksilön elämästä merkityksellistä, ei ole järkevää pyrkiä pysyttelemään jatkuvasti stressaantuneena, edes hyvällä tavalla. Elämän ei kuulu olla pelkkää huvipuistoa. Koiran elämässäkään ei tule pyrkiä siihen, että koiran stressitaso on aina koholla. Jos koira on aina valmis toimintaan ja toimintaa järjestetään joko ihmisen toimesta tai koira itse järjestää sitä, koira ei opi rauhoittumaan. Koira on aina kierroksilla ja sen käytös alkaa muuttumaan maaniseksi, se on yli-innokas ja etsii koko ajan toimintaa, jolla saavuttaa tämä ihana eustressin tila. Koiran käytös voi muuttua pakonomaiseksi myös eustressin seurauksena. Pakonomainen käytös taas tulee aina tulkita haitalliseksi, vaikka toiminta olisikin jotain laji- tai rotutyypillistä ja vaikka koira saakin siitä mielihyvän tunteen.

Distressi

Distressi on pahaa stressiä. Distressiä on kahdenlaista: Akuutti muoto on tavallisesti voimakasta, mutta toisaalta se yleensä lievittyy ja häviää nopeasti (Vartiovaara).
Koiran elämässä akuuttia distressiä ilmenee, kun koira vaikka säikähtää kovaa pamausta. Se reagoi siihen refleksinomaisesti pakenemalla. Stressireaktio sen kehossa varmistaa, että pakeneminen on mahdollisimman tehokasta. Reaktio on hengissäsäilymisen kannalta tärkeä ja tarkoituksenmukainen.

Akuuttia distressiä voi ilmetä myös esim ohitustilanteissa, joissa koira valmistautuu karkoittamaan toisen koiran läheltään. Stressitaso ei laske samalla hetkellä, kun tilanne on ohi, stressireaktio jatkuu koiran kehossa ohitustilanteen jälkeenkin. Mitä voimakkaampi stressireaktio, sitä kauemmin kuluu palautumiseen. Esim säikähdät yllättävää paukahdusta, reagoit, mutta palaudut tilanteesta nopeasti tai henki vaarassa, vältät vaikka hirvikolarin, reaktio jatkuu huomattavasti pidempään, jopa päiviä. Koiran kohdalla ei voi välttämättä tietää, kuinka vaarallisena se kokee esim ohittamisen, pelkääkö se henkensä edestä vai voiko sitä verrata "vain" säikähtämiseen. Jos koira kohtaa lenkillä useita koiria, sen stressitaso pysyy koholla koko lenkin ajan ja myös sen jälkeen.

Krooninen distressi voi kestää muutamasta päivästi vuosiin. Koiran stressin määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Koska tilanteet ja ärsykkeet jotka aiheuttavat stressireaktion vaihtelee yksilön mukaan, ei voida kirjata listaa, josta ilmenisi kaikki stressin aiheet ja varsinkaan sellaista, joka pätisi kaikkien yksilöiden kohdalla.
Stressitekijöitä voi olla esimerkiksi:

• Kipu (Kipu voi olla stressireaktion laukaiseva - loukkaantuminen, onnettomuus tai pitkittyneen stressin aiheuttama sairauden puhkeaminen)
• Liika liikunta/liian vähäinen liikunta (Metsästys rapakuntoisella koiralla. Ylipäätään yhtäkkinen fyysinen rasitus koiralle, jota ei siihen ole valmisteltu. Samoin kuin yhtäkkinen lepo kovaan fyysiseen rasitukseen tottuneelle koiralle.)
• Liikaa virikkeitä/liian vähän virikkeitä
• Lihavuus/Laihuus
• Suuret muutokset (muutto, perheenlisäys, ero, muutokset totutuissa rutiineissa muutos ruokinnassa, muutos koiran kohtelussa jne.)
• Liikaa/liian vähän laji- ja rotutyypillistä toimintaa. (sisäänrakennettu käytösmalli, koiralla ei ole vaihtoehtoa, se reagoi liikkeeseen, koska sen perimä käskee sitä tekemään niin, varsinkin kun tätä on vahvistettu, kohtuudella suotavaa, mutta liika on liikaa)
• Liika yksinolo (eroahdistuneelle koiralle minuutin yksinolokin laukaisee stressireaktion. eli on liikaa, tilanteen ahdistavuus poistettava)
• Liikaa lepoa/liian vähän lepoa (normaalia noin 12h/vrk, vaihtelua yksilöiden ja rutiineiden välillä. Jos koira on rutinoitunut lepäämään 18 tuntia, yhtäkkinen muutos voi olla stressaavampaa kuin liiallinen lepääminen, muutos toki suotavaa, mutta asteittain)
• Epäjohdonmukainen kohtelu (kohtuuttomat vaatimukset, myös positiivinen vahvistaminen, erityisesti positiivinen rankaisu)
• Jatkuva pelottaviin/uhkaaviin tilanteisiin joutuminen. (myös akuutti stressi muuttuu krooniseksi, mikäli pelottavia/uhkaavia tilanteita kohdataan usein Huom! rangaistukset. Vrt koiraa rankaistaan kipua tai pelkoa tuottavalla tavalla erittäin harvoin -> akuutti stressi, päivittäin/viikottain -> krooninen)
• Perustarpeiden (oikeuksien) estäminen (laji- ja rotutyypillisen käytöksen estäminen täysin, parempi vaihtoehto suunnata sallittuun kohteeseen. Nälässä pitäminen esim motivaation nostamisen vuoksi, tarpeille pääsyn rajoittaminen, levon estäminen esim ei riittävän rauhallista lepopaikkaa voi siis tapahtua myös huomaamatta)

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vain ja ainoastaan yksilön oma kokemus ärsykkeestä/tilanteesta määrittää sen stressaantuuko se vai ei. Pelokas ja aggressiivinen käytös johtuu aina stressireaktiosta koiran kehossa, jonka laukaisee koiran reagoiminen sitä pelottava tai sen uhkaavana kokema ärsyke.

Stressin fysiologia

Käytännössä stressi laukaisee ärsykkeen kautta ensin sähköisen hermostoreaktion ja sitä kautta kemiallisen reaktion, johon liittyy keskeisesti nk. stressihormonit. Ärsykkeenä siis toimivat mitkä tahansa vaaratilanteet ja muut tässä artikkelissa mainitut tekijät. (Halla Lyytinen)

Autonominen hermosto, eli tahdosta riippumaton hermosto voidaan jakaa parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon. Yleisesti voidaan sanoa, että autonominen hermosto säätelee sydäntä ja verenkiertoa, hengitystä, ja muita elintoimintoja. Ärsyke vaikuttaa ensin sähköisen viestin kautta aivoihin (mantelitumake), josta viesti kulkeutuu aivojen hypotalamukseen, josta viesti välittyy nyt kemiallisessa muodossa verenkierron kautta elimistöön. Hälytysreaktion aiheuttaa sympaattinen hermosto ja kemiallisena merkittävimpänä viestinviejänä toimii noradrenaliini, joka aikaansaa elimistössä edellämainittuja muutoksia, esimerkiksi hengitys ja sydämen lyöntitiheys kiihtyy, ruoansulatus hidastuu tai lakkaa miltei kokonaan, aistit muuttuvat(putkinäkö, kuulo heikentyy), maksa vapauttaa suuren määrän vastoimaansa glukoosia lihasten käyttöön. (Halla Lyytinen)

Kun vaaratilanne on ohi parasympaattinen hermosto, joka toimii ikäänkuin sympaattisen hermoston vastavaikuttajana alkaa palauttaa elintoimintoja takaisin normaaliksim eli hengitys tasaantuu, sydämen syketiheys hidastuu, ruoansulatus alkaa taas toimia, aistit normalisoituvat, ylimääräinen glukoosi palautuu verenkierrosta takaisin maksaan varastoon. Sopeutumisvaiheen merkittävin kemiallinen viestinviejä on asetyylikoliini, hermovälittäjäaine, joka hidastaa siis esimerkiksi sydämen lyöntitiheyttä. (Halla Lyytinen)

On selvää, että tämä "fight or flight" reaktio kuluttaa paljon energiaa, sillä kaikki nämä muutokset elimistössä vaativat toteutuakseen paljon energiaa. On tyypillistä, että tilanteen rauhoituttua, eläin (tai ihminen) on uupunut. Uupumista vahvistaa hyvin voimakkaat tai pitkään kestäneet reaktiot. Elimistö pyrkii palautumaan mahdollisimman nopeasti säästääkseen energiaa, se on evolutiivinen henkiinjäämismekanismi. Kun autonomisen hermoston osat ovat tasapainossa, ei ongelmia ilmene ja sympaattinen ja parasympaattinen hermosto täydentävät toisiaan. Mikäli elimistö altistuu jatkuville stressiärsykkeille, elimistön tasapaino järkkyy. Kuten todettiin, on melkein mahdotonta pitää yllä fight or flight reaktioita pitkään, sillä vastarintareaktio pakottaa sen loppumaan. Elimistö onkin kehittänyt hieman eri tavoin toimivan reaktion jatkuvaan, pitkäkestoiseen stressiin, jonka terveysvaikutukset voivat olla kohtalokkaat. Tämä nk. krooninen stressi aiheuttaa elimistössä kroonisen stressivasteen, jossa osa akuutin hälytysreaktion muutoksista jää ikäänkuin "päälle", mutta lievempänä. Krooninen stressi heikentää elimistön puolustuskykyä ja tämä selittyy mm. sillä, että kortisoli hormonia erittyy liikaa. Kortisolin yksi tehtävistä onkin pitää elimistön puolustusmekanismi oikealla tasolla heikentämällä sitä ja mikäli elimistössä on liikaa kortisolia, puolustuskyky heikkenee. Kortisoli vaikuttaa hyvin moniin muihinkin elintoimintoihin, mm luuston aineenvaihduntaan, heikentää insuliinin tehoa, huonontaa ihon kuntoa, sekoittaa happo-emäs tasapainoa sekä nestetasapainoa(turvotus), aiheuttaa lihavuutta, nostaa verenpainetta ja heikentää muistia. On sanomattakin selvää, että jatkuva korkea kortisolipitoisuus aiheuttaa suuren riskin terveydelle. Kortisolin haittavaikutuksia on tutkittu paljon ja on arvioitu, että jopa 70% kaikista sairauksista voivat olla stressiperäisiä (.https://faculty.weber.edu/molpin/healthclasses/1110/bookchapters/stresseffectschapter.htm). (Halla Lyytinen)

Stressin oireet

Kuten stressin aiheet, myös stressin oireet vaihtelevat yksilöittäin. Yksilö voi olla hyvin tyytyväinen stressaavaan elämään, on rajuja fyysisiä rasituksia (esimerkiksi agility, kiivaat keppileikit tai painiminen koirakavereiden kanssa), mutta jos yksilön omat intressit onkin rauhallinen leppoisa elämänrytmi, ei tapahdu mitään järisyttävän kiinnostavaa, kohokohta on päästä haistelemaan naapurin koirien jättämät hajujäljet, ovat nuo harrastukset sille haitallisia. Jos yksilö on onnellisimmillaan rauhallisessa ja hiljaisessa ympäristössä, voi jo epäsopiva asuinympäristö laukaista kroonisen stressin ja toisaalta, jos yksilö kaipaa toimintaa stressaavia tilanteita voi liian rauhallinen ja virikkeetön ympäristö yhtä lailla olla stressitekijä.

Tästä hyvä esimerkki on maalla normaaliksi koettu koirien haukkuminen. Se on niin normaalina pidetty asia, että se koetaan tiettyjen rotujen sisäsyntyiseksi ominaisuudeksi. Usein koirat ovat metsästykseen jalostettuja rotuja, eli ne on jalostettu sietämään stressiä ja voi myös olettaa, että ne kaipaavat toimintaa. Usein normaalina pidetty koiran haukkuminen on kuitenkin pakonomaista käytöstä. Koira haukkuu turhautumistaan, haukkiminen on lajityypillinnen käytös (usein myös rotutyypillinen käytös, metsästyskoiran on toivottavaa haukkua. Näillä koirilla näkee usein myös eläintarhaeläimille tutumpaa pakonomaista/stereotyyppistä ravaamista tai kaivamista), eli koira kokee sen palkitsevana. Koira haukkuu erittäin vähäisestä ärsykkeestä esim. lintu lentää ohi, lehti tippuu puusta jne. Käytös täyttää usein myös stereotyyppisen käytöksen tunnusmerkit, koira haukkuu ilman, että käytöksen laukaisee mikään ulkoinen ärsyke.

Stressin oireita voi olla esimerkiksi:

• lisääntynyt virtsaamis/ulostamistarve, ripuli, ummetus (useilla koirilla "stressivatsa", selittyy myös stressin fysiologialla, stressireaktio vaikuttaa voimakkaasti ruuansulatukseen)
• Läähätys (ei automaattisesti tarkoita distressiä, koira usein läähättää myös koulutustilanteessa, jossa on eustressin alueella sekä tehdessään jotain mukavaa, mutta kiihdyttävää. Läähätys pitkittyessään tai esiintyessään ilman selkeää syytä, voi olla oire pitkittyneestä stressistä)
• Karvanlähtö (usein ilmenee myös akuutin stressin yhteydessä, jatkuva karvanlähtö voi olla oire pitkittyneestä stressistä (usein jännittäviin tilanteisiin joutuminen, kuten eläinlääkärille tai vaikka koulutuskentälle meno voi voimistaa karvanlähtöä).)
• Aggressiivisuus (jos koiran aggressiivisuus on "idiopaattista" ns ei mistään johtuvaa, tämä on usein kipukäytöstä)
• Pelokkuus (jos koira säpsähtelee ja säikkyy vähäisestä ärsykkeestä, usein tämä on kipukäytöstä -> kipu laukaisee kehossa stressireaktion, esiintyy usein myös akuutin stressireaktion jälkeen)
• Reaktiivisuus (koira reagoi voimakkaasti vähäisestä ärsykkeestä. esim ohitustilanne laukaisee kehossa stressireaktion ja hetkeä myöhemmin koira reagoi voimakkaasti ärsykkeeseen, johon ei normaalisti reagoisi esim säikähtää ihmistä, jahtaa pyöräilijää, näykkää sormesta kepin heiton yhteydessä jne stressin aiheuttama reaktiivisuus näkyy myös aggressiivisuuden lisääntymisenä, epäonnistunut ohitus jota seuraa toinen ohitustilanne, jolloin koiran käytös on vielä hallitsemattomampaa, voi esiintyä myös aggressiivisuuden muita muotoja (esim. siirrettyä-, reviiri-, pelko-, resurssi-, myös idiopaattista-aggressiivisuutta), myös kipukäytöstä)
• Pakonomainen ja stereotyyppinen käytös
• Liiallinen uni/unettomuus
• Rauhattomuus/ahdistuneisuus (krooninen stressi voi laukaista mm eroahdistuksen, aikuisella koiralla eroahdistuksen esiintyminen myös kipukäytöstä, vanhoilla koirilla kyseessä voi olla dementia)
• Keskittymisvaikeudet/-kyvyttömyys (tulkitaan usein johtajuusongelmiksi. Esim koira ei noudata opetettuja käskyjä tilanteissa, joissa sen pitäisi osata, ei kykene yksinkertaisiinkaan käytöksiin, esim ottamaan kontaktia, istumaan jne.)

Stressin tasapaino

Elämisen ihannekohta onkin siis siinä, missä eustressi muuttuu distressiksi. Tämä näkyy eläinkokeissakin: stressihormonit ovat optimaalisella tasolla juuri tässä tilanteessa, ja tuloksena on huipputaso suorituskyvyssä fyysisesti. Mutta heti, kun tuo kohta on ohitettu ja eustressistä on siirrytty distressiin, kaikki on jo toisin ja ihmisen terveys on uhattuna. (Vartiovaara)

Koulutusnäkökulmasta olisi tehokkainta kouluttaa koiraa, kun se on juuri tuolla rajalla, koira havainnoi silloin ympäristöä tarkasti ja oppii nopeasti, se suorittaa annettuja tehtäviä täsmällisesti ja nopeasti. Kuitenkin käytännön tasolla on hyvin vaikeaa löytää juuri se oikea taso, missä yksilön ihannekohta stressin suhteen on. Käytännössä tämä alue löytyy vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihminen havainnoi, milloin koiran käytöksessä alkaa näkymään haitallisen distressin oireita ja pyrkii jatkossa kouluttamaan koiraa, kun se ei ihan ole tuossa tilassa, mutta kuitenkin riittävän lähellä, jotta oppiminen on tehokasta. Viettikoulutuksessa koiran stressitaso usein pyritään tietoisesti pitämään juuri tuolla alueella. Osaavan henkilön kanssa koulutus onkin tehokasta ja koiran suoritukset näyttäviä ja tarkkoja. Viettikoulutuksessa myös puhutaan paljon koiran paineistumisesta, millä tarkoitetaan, että paineistuessaan koiran käytös muuttuu, virheitä alkaa esiintymään, se ei noudata käskyjä tai ilmaantuu sijaistoimintoja, eli koiran stressitaso kohoaa haitallisen distressin alueelle.

Jos kouluttaja ei ole niin taitava, että osaisi tarkkailla koiran stressitasoa niin, että koira pysyy optimaalisella tasolla, onkin järkevämpää kouluttaa silloin, kun koira ei ole tuolla oppimisen kannalta tehokkaimmalla tasolla. Harjoittelu ei etene aivan niin vauhdikkaasti, käytöskään ei välttämättä ole niin näyttävää ja suoritukset eivät ole aivan niin tarkkoja, mutta koira pysyttelee hyvän eustressin alueella luotettavammin. Koulutus ehkä kestää kauemmin, tarvitaan useampia toistoja, mutta koulutus on aina koiralle miellyttävää, koska kouluttaja tietoisesti pyrkii siihen, että stressitaso ei ylitä vahingossakaan rajaa hyvän ja pahan stressin välillä. Se ei ole niin miellyttävää ja niin tehokasta, kuin se parhaimmillaan voisi olla, mutta se ei myöskään virhearvioinnin seurauksena mene distressin puolelle, jolloin tilanne muuttuu koiran näkökulmasta epämiellyttäväksi.

Otan esimerkin oman koirani käytösessä, jossa näkee melko ison eron, kun koira menee haitallisen distressin puolelle ja tässä esimerkissä siitä seuraa selkeä käytöksen muuttuminen. Karalla on tapana monen koiran tavoin innostua valtavasti, kun on lenkille lähdön aika. Uloslähtötilanteessa se suorittaa sille annettuja tehtäviä nopeasti ja tarkasti, se menee istumaan erittäin vauhdikkaasti. Kuitenkin uloslähtö meillä usein kestää varsin pitkään, jos lapsi lähtee myös mukaan lenkille. Kara suorittaakin tätä annettua tehtävää tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos lähtö venyy, muksu ei puekaan niin vauhdikkaasti päälle, lähtee etsimään jotain erittäin tarpeellista lelua mukaan tmv. Karan käytös muuttuu lähdön pitkittyessä ja stressitason noustessa. Kun tietty piste ylitetään, se ei enää pystykään istumaan vaan suuntaa käytöksen toissijaiseen käytökseen, jolla pyrkii helpottamaan omaa oloaan. Karan kohdalla tämä käytös on hännän jahtaaminen.

Sijaistoiminnot onkin koirien kohdalla yleisiä merkkejä siitä, että raja hyvän ja haitallisen stressin välillä on ylitetty. Sijaiskäytökset ovat usein itsessään palkitsevia käytöksiä, usein lajityypillisiä käytöksiä ja eri roduilla esiintyy erilaisia sijaiskäytöksiä, joten sijaiskäytös voi olla myös jokin rotutyypillinen käytös. Sijaiskäytökset helpottavat koiran oloa, joten ne myös yleistyvät herkästi. Alussa koira käyttää sijaiskäytöstä todella stressaavissa tilanteissa, kokee käytöksen sekä helpottavan omaa oloaan että palkitsevana, josta seuraa, että se alkaa käyttämään sijaiskäytöstä myös vähemmän stresssavissa tilanteissa. Pahimmillaan käytös muuttuu pakonomaiseksi tai stereotyyppiseksi. Pakonomaisen käytöksen tunnusmerkkejä on, että koira etsii aktiivisesti mahdollisuuksi päästä toteuttamaan käytöstä (ja stressaantuu näin tehdessään) ja tekee käytöstä aina kun se on mahdollista. Stereotyyppinen käytös on pakonomaista käytöstä voimakkaampaa, koira toistaa käytöstä, vaikka käytöstä ylläpitävää ärsykettä ei esiintyisi (esimerkiksi koira oppii helpottamaan oloaan jahtaamalla puiden lehtiä, kun käytös muuttuu stereotyyppiseksi jahtaamiskäytöstä esiintyy ilman puiden lehtiä).

Hyvinvoinnin kartoittaminen

Stressiä aiheuttavat usein hyvinvointiin liittyvät asiat. Hyvinvoinnin kartoittaminen ei ole helppoa, koska koirillakin on yksilölliset tarpeet. Haastavaksi hyvinvoinnin kartoittamisen tekee myös se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, esimerkiksi vääränlainen ruokinta vaikuttaa liikunnan tarpeeseen, aktivointiin (koira ei pysty keskittymään, koska ei saa ravinnosta tarpeeksi ravintoaineita vireystilan ylläpitoon jne), ravintoköyhä ruoka tai yksilölle sopimattomat ruokailuajat voivat voimistaa aggressiivisuutta (ihminenkin ärähtää helposti ollessaan nälkäinen) jne.

Hyvinvoinnin osa-alueita ovat:

• Ruokinta
• Terveys
• Sosiaaliset suhteet
• Liikunta
• Lepo
• Aktivointi (laji-ja rotutyypilliset ominaisuudet)

Vaikka koiran hyvinvoinnissa olisi jokin puute/puutteita täytyy myös muistaa, että muutokset, vaikkakin haitallisiin rutiineihin tehdyt hyvinvointia parantavat muutokset, aiheuttavat stressiä. Joten mitä ikinä muutetaankin, tehdään se mahdollisimman pienissä erissä. Tämä koskee myös ongelmakäytösten kouluttamista, vaikka koulutus tapahtuisi palkitsemiseen perustuvalla menetelmällä. Se muuttaa koira totuttuja rutiineja ja laukaisee stressireaktion ja voi myös muuttua pitkittyneeksi, krooniseksi stressiksi, mikäli koulutus etenee hitaanlaisesti. Tämä huomioitava antamalla koiralla haastavissa tapauksissa (esim pelko, aggressiivisuus, pakonomainen käytös, eroahdistus), tilaisuus palautua, eli jopa useiden päivien tauko harjoittelussa. Varsinkin silloin kun koulutuksessa tulee takapakkia, tämä on usein merkki stressin aiheuttaman reaktiivisuuden lisääntymisestä tai keskittymisvaikeuksista/-kyvyttömyydestä.

Stressin alentaminen

Kroonisen stressin hoidossa tulee aina lähteä siitä, että stressin aiheuttaja poistetaan. Stressaavat tilanteet muutetaan ehdollistumisten avulla (siedättäminen, vastaehdollistaminen, käytösten kouluttaminen). Hyvinvoinnin ongelmakohdat korjataan, mahdollisimman hyvin, kipua ja sairauksia hoidetaan vaikkei välttämättä koiraa saataisikaan täysin oireettomaksi, vaatii joskus myös radikaaleja toimenpiteitä, esimerkiksi uuden kodin etsiminen koiralle, jos ympäristö on täysin epäsopiva yksilölle.

Koirille on tyypillistä pyrkiä alentamaan stressiä jollakin laji- tai rotutyypillisellä käytöksellä. Usein koiran omat stressinlievityskeinot eivät kuitenkaan ole pidemmän päälle järkeviä esimerkiksi jahtaamiskäytös voi kyllä helpottaa koiran oloa sillä hetkellä, mutta pidemmällä aikavälillä käytös ei rauhoita koiraa, päinvastoin se kiihdyttää entisestään. Lajityypillisiä taipumuksia voi kuitenkin hyödyntää, kun halutaan helpottaa koiran oloa stressaavassa tilanteessa (esimerkiksi koulutetaan ongelmakäytöstä, suurten muutosten yhteydessä ympäristössä tai hyvinvointitekijöissä, tai koiran kokeman stressireaktion jälkeen esim pelkoa, aggressiivisuutta tai ahdistusta tuottavien tilanteiden jälkeen).

Useimmille koirille nenän käyttäminen on rauhoittavaa toimintaa, jäljestys tai makupalojen etsintä usein rauhoittaa koiraa tehokkaasti. Koiran työskentelystä voi myös päätellä onko se mahdollisesti stressaantunut, jos koira ei meinaa löytää helppoakaan jälkiä tai ei huomaa nenän edessä olevaa makupalaa, voi syynä olla stressi, mutta myös jos koiraa ei ole opetettu jäljestämään tai etsimään, lajityypillinenkin käytös vaatii harjoittelua. Myös syöminen on rauhoittavaa tekemistä, koiralle voi tarjota hitaammin syötävää ravintoa, esimerkiksi luita. Useimmiten etsiminen ja syöminen yhdistettynä on tehokkaampaa.

Myös koiran hieronta ja venyttely voi tuntua koirasta hyvältä. Näitä käytettäessä ihmisen kuitenkin täytyy tietää mitä tekee. Kipeiden lihasten hierominen kannattaa jättää ammattilaiselle. Jos koira kokee hoitotoimenpiteet ahdistavina tai sillä esiintyy näissä tilanteissa aggressiivisuutta tai pelokkuutta, hieronta ja venyttely todennäköisesti ovat stressitekijä.

Myös rauhallinen, esteetön ja omaan tahtiin tapahtuva liikunta voi olla tehokas stressinalentaja.

Lähteet:

Vartiovaara, Ilkka: Stressaa!

https://faculty.weber.edu/molpin/healthclasses/1110/bookchapters/stresseffectschapter.htm

Halla Lyytinen

Lisätietoa aiheesta:

https://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00352&p_haku=ty%F6terveysl%E4%E4k%E4ri
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/stressi_innostaa_ja_ahdistaa
https://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm
https://www.metsastysnoutajat.com/artik10_master4.html
https://www.shetland.fi/Artikkelit/Stressi%20reaktio.pdf
https://klikkeri.blogspot.fi/2011/08/stressi-ja-sen-alentaminen.html
https://www.vetcare.fi/