JÄÄKAUSI, HUOMIOIMATTOMUUS, HYLKÄÄMINEN - VAI SAMMUTTAMISTA?

Koiramaailmassa on mitä erilaisimpia nimityksiä erilaisille metodeille ja koulutussuunntauksille. Monesti samat suuntaukset kiertävät ja ne pulpahtavat aina uudestaan esiin, useimmiten pyörä on keksitty uudelleen, ja menetelmälle on keksitty jokin uusi nimi.

Jääkausi on niinkin pinttynyt, että siitä puhutaan, kuin se olisi oma käsite, jolla koiran käytöstä voidaan muokata. Jääkausi on kuitenkin oppimispsykologiankin kantilta katsottuna selitettävissä, kyse on sammuttamisesta.

Sammuttaminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että poistetaan seuraus, jolloin käytös sammuu. Jääkausi on melkoisen radikaalia sammuttamista, kaikki käytökset, joita koira suuntaa ihmiseen, sammutetaan, niin hyvät kuin huonot. Ihmiselle on yleensä epäselvää, mitä hän on tekemässä ja mihin menetelmä perustuu. Tällöin hän ei myöskään ymmärrä sitä, miksi käytökset esiintyy ja miten hän on niitä vahvistanut. Kun jääkausi on ohi, ihminen alkaa jälleen tiedostamattaan vahvistamaan näitä ja käytökset palaavat.

Muistaa kannattaa, että sammuttaminen toimii vain niihin käytöksiin, joiden vahvisteena toimii ihmiseltä tuleva huomio. Koira on kuitenkin ympäristöön reagoiva eläin, jolla on monia sisäsyntyisiä, laji-ja rotutyypillisiä käytöksiä, jotka esiintyvät, teki ihminen mitä hyvänsä tai olisi tekemättä mitään.

"Älä saarnaa. Jääkausi TOIMII!"

Niin toimiikin. Se toimii erittäin hyvin, sammuttaminen on tehokas koulutuskeino. Se ei kuitenkaan liity laumakäytökseen mitenkään, sen teho ei perustu koiran ja omistajan suhteeseen, sen toimintamekanismi on hyvin yksinkertainen. Poistetaan käytökseltä seuraus ja käytös sammuu. Mistään sen kummallisemmasta ei ole kyse.

Onko se paras koulutuskeino onkin sitten toinen tarina. Itsekin käytän sammuttamista käytöksissä, joilla ei ole juurikaan vahvistehistoriaa. Esimerkiksi kun Vellamo alkoi pentuna piippaamaan saadakseen huomiota, en koskaan sitä huomioinut ja kokeilut sammuivat nopeasti. Tilanteessa, jossa koira kokeilee jotain käytöstä ensimmäisiä kertoja ja ihminen pitää kaikkia vahvisteita käsissään, sammuttaminen on ihan varteenotettava koulutustapa.

Huomionhakuun sammuttaminen toimii yleensä hyvin, koska huomionhaussa kaikki reaktiot saattavat vahvistaa käytöstä. Tärkeää kuitenkin olisi, että ihminen tietää mitä on tekemässä. Epäonnistunut sammuttaminen vahvistaa käytöstä entisestään. Esimerkiksi pentu puree saadakseen huomiota, ihminen on huomioimatta käytöstä. Pentu puree kovempaa ja ihminen reagoi tähän. Pentu oppii puremaan kovempaa. Mitä useampia epäonnistuneita sammutusyrityksiä käytöksellä on, sitä voimakkaammaksi se muuttuu. Kun koira hakee huomiota hampaillaan voi sammuttaminen muuttua vaaralliseksi.

Sammuttamiselle tyypillistä on, että käytös aina ensin lisääntyy. Jos sammutetaan haukkumista, haukkuminen lisääntyy. Jos sammutetaan päälle hyppimistä, hyppiminen lisääntyy. Jos sammutetaan puremista, pureminen lisääntyy. Lisääntyminen ei tarkoita pelkästään määrää vaan myös voimakkuutta. Tästä syystä puremisen sammuttaminen (kun käytöksellä on jo vahva oppimishistoria) on yleensä huono ajatus.

Kun käytöksellä on jo vahvistehistoriaa tai jos koira saa käytökselleen sisäisiä tai ympäristöstä tulevia vahvisteita, sammuttaminen ei yleensä ole paras, nopein eikä tehokkain koulutustapa. Jääkausi kestää yleensä neljä viikkoa, tämä jo kertoo, että sammuttaminen ei ole erityisen nopea prosessi. Eettisestä näkökulmasta, se on koiralle hyvin tuskallista. Kannattaa muistaa, että koiralla ei ole mitään käsitystä, miksi sitä ei huomioida, sosiaaliselle eläimelle kokemus on varmasti ahdistava. Se on myös omistajalle pitkä aika, kaikki koiran ongelmakäytökset voimistuvat ja niitä esiintyy useammin, kunnes ne pikkuhiljaa alkavat sammua.

Jääkauden suurin ongelma on kuitenkin se, että koiranomistajalle ei kerrota, miksi ei-toivotut käytökset ylipäätään esiintyy. Menetelmä myydään johtajuusteorian kautta, vika on johtajuutta tavoittelevassa koirassa. Sammuttamisprosessin aikainen käytöksen lisääntyminen koetaan todisteena sille, että koira todella havittelee johtajan paikkaa. Kun koiranomistaja ei huomaa oman käytöksensä merkitystä koiran käytökseen, ongelmakäytökset yleensä palaavat. Looginen reaktio on sammuttaa ne uudelleen, tätä kutsutaan myös perushuomioimattomuudeksi. Itse pitäisin koulutustulosta heikkona, jos tulos ei ole pysyvä....