EROAHDISTUS
Eroahdistus on melko yleinen ongelma varsinkin nuorilla koirilla. Jos vanha koira alkaa yllättäen oireilemaan yksinollessa kyse voi olla dementiasta. Jos käytös tuntuu alkavan yllättäen, ilman mitään ilmeistä syytä, kuten muutto uuteen asuntoon tai muu muutos koiran rutiineissa, voi käytös olla kipukäytöstä.
Yksinolo-ongelmat eivät aina johdu eroahdistuksesta, kyse voi olla puhtaasti oppimisestakin. Koira voi helposti oppia kuluttamaan aikaansa tuhoamalla sisustusta tai haukkumalla, vaikkei se olisi lainkaan ahdistunut. Kukaan ei ole antamassa koiralle palautetta, joten se voi hyvinkin keksiä, että sohvan repiminen on ihan ok, kun ketään ei ole kotona.
Helpoin tapa varmistua eroahdistuksesta, on kuvata koiraa, kun se jää yksin. Ahdistuksen huomaa koiran käyttäytymisesta, usein koira hermoilee jo ennen yksinjäämistä, kun se on oppinut rutiinit, joita ihmiset toistavat joka aamu ennen töihinlähtöä. Ahdistunut koira läähättää, se voi ravata hermostuneena, ulista, haukkua, ulvoa, tehdä tarpeensa, tuhota esineitä, raapia ja purra ovea ja ovenkarmeja jne.
Jos koiran ongelmat yksinolossa johtuvat tylsistymisestä, on koiran käytös huomattavasti rauhallisempaa, se ei osoita ahdistumisen merkkejä, vaikkakin tuhoaminen ja haukkuminen varmasti tässäkin tapauksessa tyydyttää koiran jonkin tarpeen, oli se vaikka tekemisenpuutetta tai tylsistymistä. Ero ahdistuneeseen koiraan on kuitenkin selkeä. Tosin voi olla mahdollista, että käytös on alkanut eroahdistuksella ja koira on oppinut rauhoittumaan tuhoamalla ja haukkumalla ja keksinyt näin keinon selviytyä tilanteesta.
Oli syy ongelmiin kumpi tahansa, ensimmäisenä täytyy miettiä onko koiran hyvinvoinnissa jotain parannettavaa. Saako koira riittävästi liikuntaa, virikkeitä, onko se terve, lepääkö se liikaa tai liian vähän? Koiran väsyttäminen ennen yksinoloa on lyhytaikainen ratkaisu, vaikka siitä aluksi olisikin hyötyä, koiran kunto kasvaa koko ajan ja pian ei edes kahden tunnin lenkki aamuisin riitä koiraa väsyttämään. Samoin koiran väsyttäminen teettämällä sille kuormittavia tehtäviä, kuten jälkeä ei ongelmaa poista, vaikka onkin huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin pyrkiä väsyttämään koira liikunnalla. Ongelma poistuu vain yksinoloa harjoittelemalla, tilanteen ahdistavuus on poistettava tai koiralle täytyy kouluttaa, että sen täytyy jäädä rauhallisena kotiin mieluiten lepäämään. Lepääminen on mahdollista, kunhan hyvinvoinnin kaikki osat ovat kunnossa, jos koiralle ei tarjota päivän aikana riittävästi virikkeitä sopivassa suhteessa liikuntaa ja töitä päälle, on melko epäreilua vaatia koiraa lepäämään koko työpäivän ajan. Koiran leporytmi eroaa ihmisen rytmistä, koiralle on normaalia levätä 12-18 tuntia päivässä, ihmiselle riittää 6-8 tuntia.
Eroahdistuken oireiden estäminen voi olla jopa eläinsuojelurikos. Ei-toivottuja käytöksiä kannattaa estää mahdollisuuksien mukaan, mutta koiran hyvinvoinnin tulee aina olla etusijalla. Tilan rajaaminen voi olla hyvä ratkaisu, kun koulutus aloitetaan, mutta ainoana ratkaisuna se ei useinkaan ole toimiva. Jos koira reagoi herkästi rapun ääniin, voi olla hyvä ajatus estää koira pääsy eteiseen ääniä kuuntelemaan. Jos koira repii huonekaluja, niiden poistaminen tilasta ei useinkaan ole mahdollista, mutta kompostiverkon avulla voi koiraa estää pääsemästä niihin käsiksi, tämä on vaivalloinen, mutta huomattavasti eettisempi ratkaisu kuin häkittäminen tai kuonokoppa. Estäminen on vain osa ratkaisua, ongelma ei poistu pelkästään estämällä oireita, ne voivat kohdistua aina vain uusiin kohteisiin, jos varsinaiseen ongelmaan ei puututa.
Yleinen neuvo yksinolon koulutuksessa on mennä oven taakse ja odottaa, että koira hiljenee oven takana ja palata sisään. Tämä ei poista yksinolon ahdistavuutta, todennäköisesti se vain lisää sitä. Jos koira reagoi yksinoloon ei toivotusti, on kriteeri liian korkealla. Koska tavoite on kouluttaa koira jäämään rauhallisena yksin kotiin, on huomattaavasti helpompaa kouluttaa koira rauhoittumaan alusta asti, kuin se että koira ensin kiihtyy ja sitten sen pitäisi erikseen rauhoittua.
Koulutus täytyy siis aloittaa tilanteesta, jossa koira ei vielä ole hermostunut. Jos koira hermoilee ennen kuin ihminen edes on poistunut kotoa, täytyy koulutus aloittaa tästä. Ovesta ei kuljeta, ennen kuin koira sietää täysin rauhallisena kaiken yksinoloon viittaavan. Koiralle on usein syntynyt useita klassisia ehdollistumia, jotka merkitsevät sille pian alkavaa yksinoloa. Kaikki nämä ehdollistumat täytyy ensin selvittää ja tämän jälkeen ne sammutetaan. Näitä voi olla esimerkiksi herätyskello ääni, kahvin keittäminen, vaatteiden pukeminen, avainten kilistäminen jne. Nämä ärsykkeet sammutetaan toistamalla niitä useita kertoja ilman seurausta, eli yksinjäämistä. Avaimia kilisytetään useita kertoja päivässä, ulkovaatteet puetaan päälle ja riisutaan ilman poistumista, herätyskelloa soitetaan pitkin päivää, kunnes koira lakkaa reagoimasta näihin. Kun ärsykkeisiin reagoiminen on lakannut aletaan niitä toistamaan siinä järjestyksessä, kuin ne normaalistikin esiintyy. Joka kerta, kun koirassa huomataan hermostumisen merkkejä, toistaa ihminen tätä reaktion tuottamaa asiaa niin pitkään, kunnes reagointi loppuu. Koiraa ei saa päästä hermostumaan, muutoin yksinolon kouluttaminen vaikeutuu, koiran on huomattavasti helpompi oppia jäämään yksin rauhallisena, kun se ei kiihdy mistään yksinoloa ennakoivista asioista.
Rutiinien luominen yksinoloon tuo turvallisuutta, mutta rutiinit eivät saa kiihdyttää koiraa, niiden täytyy olla ennakoivia asioita, joista koira tietää, että se ei pääse mukaan, ei merkkejä aloittaa stressaaminen tulevasta yksinolosta. Koiralle voi jättää joka kerta, kun se jää yksin kotiin jotain purtavaa, pureskelu rauhoittaa koiraa. Tekemisen keksiminen koko yksinolon ajaksi ei kuitenkaan ole ratkaisu, koiraa ei kannata opettaa edes pentuna siihen, että yksinollessa touhuillaan yksikseen. Kun pentu kasvaa ja on oppinut koko ajan touhuamaan itsekseen, ei mikään puruluu tai aktivointilelu kiinnosta koiraa useita tunteja, koira voi oppia keksimään itse tekemistä esimerkiksi pureskelemalla sohvaa tai muita suunmukaisia esineitä, kuten sähköjohtoja.
Tämä kaikki voi tuntua tuskastuttavan vaikealta ja turhaltakin, tämä on kuitenkin usein hyvinkin tarpeellista. Valmiiksi hermostunut koira ei varmasti jää kotiin rauhallisena, joten ajan pidentämisessa tulee jatkuvasti takapakkia, koiran kierrokset ovat koholla jo ennen yksinoloa ja ne vain kasvavat yksinolon kestäessä. Kun koira jää kotiin alusta asti rauhallisena käy varsinaisen yksinolon koulutus helpommin, kunhan varmistutaan, ettei koira huomaamatta hermostu aikaa pidennettäessä. Koiran yksinoloa kannattaa siis kuvata ja jokainen hermostumisen merkki tarkoittaa, että kriteeriä ei voi nostaa, ennen kuin hermoilu edellisessä kohdassa on loppunut.
Eroahdistukselle on tyypillistä, että kierrokset nousevat alussa hyvin korkealle ja laskevat pikkuhiljaa, jonka jälkeen ne lähtevät taas nousuun. Eroahdistuksessa tuleekin helposti takapakkia, ensimmäinen puoli tuntia- tunti menee jo oikein hyvin, kunnes eroahdistus palaa. Kun kierrokset lähtevät uudelleen nousuun, täytyy kriteeriä nostaa hyvin varovasti ja joskus on parempi jäädä junnaamaan, kuin yrittää kiirehtiä, jolloin koko koulutus on ollut turhaa, eroahdistus palaa ja ongelmat alkavat uudelleen.
Stressitason muutosten vuoksi monet eroahdistuskoirat ulostavat sisälle heti, kun jäävät yksin. Stressin laskiessa ruuansulatus lähtee liikkeelle, jolloin koiralla on voimakas tarve päästä asioille. Koira oppii tarpeiden teon helpottavan oloa, joten koira voi ulostaa heti, kun se jätetään yksin. Tämä on eräänlainen stressinlievityskeino, kuten on haukkuminen ja pureskelukin. Nämä käytökset loppuvat ainoastaan, kun niiden syyhyn puututaan, yksinjäämisen ahdistavuus täytyy poistaa.